|
Alkuun
Ensimmäinen osa
Toinen osa
Kolmas osa
Neljäs osa
Viides osa
Kuudes osa
Seitsemäs osa
Kahdeksas osa
Yhdeksäs osa
Kymmenes osa
|
Jukolan viestin idea toteutettiin Suurkisaviestinä
Ruotsissa suunnistettiin ensimmäinen 10-miehinen Tiomila keväällä 1945.
Syksyllä 1946 Helsingin Suunnistajien suunnitellessa seuraavan
vuoden kilpailuja syntyi ajatus 7-miehisen Jukolan viestin
järjestämisestä Aleksis Kiven päivän tienoilla.
Kesä-heinäkuun vaihteessa 1947 järjestettiin Suomen Suurkisat,
johon Suunnistusliiton oli suunniteltava merkittävä
suunnistustapahtuma. Suurkisojen ajankohta oli suunnistajien
kesätauon aikaa ja sopivan kisan löytäminen oli vaikeaa. Silloin
Helsingin Suunnistajien puheenjohtaja Erkki Sorakuru uskaltautui
esittämään 7-miehisen viestin järjestämistä muutamia kuukausia
suunniteltua aikaisemmin. Suunnistusliiton työvaliokunta tekikin
17.4. 1947 päätöksen, että Suurkisoissa järjestetään
viestisuunnistus 7-miehisin joukkuein. Järjestelyille tuli kiire,
mutta ne onnistuivat.
Suurkisaviestin suunnistajat kokoontuivat tiistaina, kesäkuun 30.
päivänä, illalla Helsingin Rautatientorille Aleksis Kiven patsaalle.
'Toimitsijat ottivat huostaansa 600-päisen parven.
Järjestäytyminen kävi nopeasti kaiutinauton välittämien ohjeiden
tahdissa, ja klo 22 marssi koko "Rajamäen Rykmentti" valmiiksi eri
vaihtoihin järjestäytyneenä junaansa', kerrotaan suunnistajien
vuosikirjassa 1947-1948.
Kisajuna pysähtyi Jokelan asemalla, jolla poistuivat viestin
aloittajat. Toisen, kolmannen ja neljännen osuuden suunnistajat
jäivät Palojoelle. Viimeisten osuuksien suunnistajat vietiin
Hyvinkäälle. Viestin lähtölaukaus ammuttiin starttipistoolilla klo
2.00 yöllä. Kartta oli 1:30000 suomalainen topografikartta.
Osuuspituudet vaihtelivat 7,7 ja 10,9 kilometrin välillä.
Rasteja osuuksilla oli neljä, pisintä kuudetta osuutta lukuun
ottamatta, jolla oli viisi rastia. Viestin kokonaispituus oli
tasan 60 kilometriä.
Suurkisaviestin lähtörivistöön asettui 81 joukkuetta, joista yksi
Ruotsista. Voittajaksi nousi ankkuriosuudella IK Örnen, jolle
Tampereen Pyrintö hävisi yli 16 minuuttia ja keskiosuuksilla viestiä
johtanut Helsingin Suunnistajat yli 23 minuuttia. Maaliin Hyvinkään
urheilukentälle selviytyi 38 joukkuetta.
Kymenlaaksolaisia joukkueita oli kuusi, joista puolet nykyisen
Anjalankosken alueelta. Anjalan Liitto nousi viimeisten osuuksien
viestinviejien ansiosta kuudenneksi, mutta eroa voittajaan kertyi
lähes tunti. Kolmella viimeisellä osuudella suunnistivat
maaottelumies Lassi Salmi ja SM-mitalistit Erkki Toimela ja
Viljo Mäkelä. Virolahden Sampo oli maalissa 13:s. Inkeroisten
Terho keskeytti kolmannella osuudella kuten Kouvolan Urheilijatkin.
Myllykosken Kilpa-Veikot ja Valkealan Roima sortuivat vasta
ankkuriosuudella.
Suurkisaviestistä lehdissä oli kisaselostuksen ohella pakinoita,
joista otteita. Suomen Sosialidemokraatin Henka: "Monesti kerrotaan
amatööreistä ja mainitaan, että suunnistajat ovat tällaisina
numero ykkösiä. Siinä kyllä ollaan oikeassa, sillä saavathan he
maksaa vielä siitä kunniasta, että saavat osallistua johonkin
kilpailuun. Eiliset kilpailijat lähtivät matkaan klo 2 yöllä.
Taivas oli pilvessä, mutta oli kuitenkin niin valoisaa, että
hyvin näki. Tälle 60 km pitkälle taipaleelle lähti 81 joukkuetta.
Siinäpä vasta urheilu."
Hufvudstadsbladetin Cale' (suomennos): "Ensi osuuksien miesten oli
ihana juosta, mutta kuta korkeammalle aurinko kohosi taivaankannella,
sitä pahemmin päivä paahtoi. Suunnistaminen ei ole mitään
kesäurheilua, sen saattaa lyödä lukkoon tämän päivän jälkeen. Tiheä
kasvillisuus haittaa juoksijoita ja tekee näköpiirin varsin
rajoitetuksi."
Ilta-Sanomien Tahko: "Tämä suurkisojen suunnistamiskilpailu saattaa
ehkä muodostua käänteen tekeväksi suunnistusurheilumme kehitykselle
sikäli, että se avaa silmämme oivaltamaan suunnistamisen
soveltuvuuden myös valoisan keskikesän urheiluksi, sen oltua tähän
saakka vain kevät- tai varsinkin syysurheilua."
Osallistuin polvenkorkuisena nassikkana Suomen Suurkisojen
voimisteluesitykseen 1947. Muistan hellepäivät ja Stadionin 5000
metrinjuoksun, jossa Emil Zatopek löi ihanteemme, Karhulan
Katajaisten Viljo Heinon. Suunnistus oli vielä vajaan vuoden
vieras urheilulaji minulle, mutta seuraavana keväänä huhtikuun
lopulla sain ensikosketuksen ja lähtemättömän tartunnan suunnistukseen.
Seppo Bütt
Kaukametsäläinen 117
|
